Kaupunki palkkaa palveluntarjoajan käsittelemään kansalaisten tietoja. Sopimuksessa lukee ”te ja alihankkijanne käsittelette tietoja sääntelyn mukaisesti”. Käytännössä tämä toimittaja käyttää pilvialustaa, joka käyttää hallinnoitua tietokantapalvelua, joka käyttää analytiikkaputkea, joka siirtää dataa kolmen eri maantieteellisen alueen (region) kautta. Yksikään näistä osapuolista ei pysty uskottavasti todistamaan, mitä he tekivät datalle.
Kaupungin ainoat keinot nykypäivänä ovat vuosittaiset paperiset kyselylomakkeet, vahingonkorvauslausekkeet ja auditointiraportit, jotka auditoivat päätoimittajan, eivät koko ketjua. Kun sääntelyviranomainen pyytää kaupunkia osoittamaan vaatimustenmukaisuutensa, kaupungilla on esittää vain dokumentteja — joita toimittaja on itse kirjoittanut itsestään — eikä lainkaan operatiivista todistusaineistoa.
Tämä on tilanne, jossa jokainen säännelty ostaja on nykyään. Sairaalat yhdessä laboratorio- ja etäterveyskumppaniensa kanssa. Pankit yhdessä maksunvälityskumppaniensa ja näiden alikäsittelijöiden kanssa. Kaupungit gov-tech-toimittajiensa kanssa. Vakuutusyhtiöt, energiaoperaattorit, liikenneviranomaiset — kaikilla, joiden data poistuu heidän omista tiloistaan, on sama ongelma ja sama työkalujen puute sen ratkaisemiseksi.